TULISIKO LASTENPSYKIATRIA JA NUORISOPSYKIATRIA YHDISTÄÄ?
Suomen lastenpsykiatriyhdistyksen kannanotto
Lastenpsykiatrian erikoisala perustettiin Suomessa ensin suppeana ja sittemmin pääerikoisalana 1950-luvun alussa, jokseenkin samaan aikaan kuin vastaava erikoisala Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Vuoteen 1979 saakka nuoruusikäiset kuuluivat lastenpsykiatrian erikoisalaan.
Vuonna 1979 perustettiin oma nuorisopsykiatrian suppea erikoisala, joka vuoden 1999 alussa muuttui pääerikoisalaksi. Kansainvälisesti ratkaisu on poikkeuksellinen, koska erillistä nuorisopsykiatrian erikoisalaa ei ole missään muualla, ei Euroopassa eikä Amerikoissa. Tässä suhteessa Suomen nykykäytäntö on ristiriidassa EU:n jäsenmaiden erikoislääkärikoulutusten yhtenäistämispyrkimyksille ja työvoiman liikkuvuuden edistämistavoitteille.
Nuorisopsykiatrian erikoisalan perustamisaikoihin psykoanalyyttinen teoria oli psykiatrian keskeinen viitekehys. Kahden erikoisalan olemassaolo pohjautuu siten psykoanalyyttiseen käsitykseen lapsen ja nuoren kehityksestä. Empiirinen tutkimustieto on kuitenkin muuttanut käsityksiä alaikäisten kehityksestä eivätkä psykoanalyyttiseen kehitysteoriaan perustuvat näkemykset yksistään ole nykyaikaisen lasten- ja nuorisopsykiatrisen hoidon perustana.
Kahden erikoisalan olemassaolo osaltaan ylläpitää käsitystä, että lapsuus loppuu noin 13 vuoden iässä eikä asia luonnollisestikaan ole näin. Huolimatta murrosiän/nuoruusiän mukanaan tuomista muutoksista on sen kehityksellisten erityispiirteiden huomioon ottaminen mahdollista yhden erikoisalan sisällä. Tässä on otettava huomioon myös poikien ja tyttöjen kehityksen eritahtisuus. Lain mukaan alle 18 vuoden ikäiset ovat alaikäisiä lapsia. Alaikäiset käyvät läpi erilaisia kehitysvaiheita ennen aikuisuutta ja tämän kehityksellisen jatkumon ymmärtäminen ja tunteminen on eri-ikäisiä lapsia ja nuoria hoitavalle erikoislääkärille välttämätöntä. Samalla on syytä tuoda esille, että potilaiden hoitoprosessien epäjatkuvuus liittyy enemmän palvelujärjestelmän toiminnallisiin ongelmiin kuin tämänhetkiseen kahden erikoisalan käytäntöön.
Tieteellisesti psykiatria on kokonaisuudessaan kansainvälisesti siirtymässä kohti häiriöiden syntyyn, kulkuun ja hoitoon vaikuttavien mekanismien integratiivista tutkimusta. Suuressa osassa psykiatrisia sairauksia on sairausprosessien jatkuvuus ikävaiheiden yli tärkeämpi tekijä, kuin kehitysvaiheisiin liittyvät erityiskysymykset. Opetus- ja kulttuuriministeriön asetusesitys lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoisalojen tutkinnon yhdistämisestä tarjoaa mahdollisuuden kehittää lasten ja nuorten mielenterveyden tutkimusta ja hoitoa vauvaiästä nuoreen aikuisuuteen (varhaiseen täysi-ikäisyyteen). Olennaista on voida yhdistää lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian tutkimusmenetelmiä ja kliinisiä käytäntöjä yhtenäiseksi, kehityksellisen psykiatrian alaksi siten, että tutkimuksessa hyödynnetään molempien erikoisalojen hyviksi osoitettuja lähestymistapoja.
Asiasta käydyssä keskustelussa on oltu huolissaan siitä, että uudistus johtaisi nuorisoikäisten potilaiden psykiatrisen hoidon laadun heikkenemiseen. Tässä keskustelussa on sekoittunut toisiinsa yliopistolliseen tutkintoon johtava erikoistumiskoulutus ja terveydenhuollon psykiatristen palvelujen järjestäminen. Yliopistollisen tutkinnon uudistus voidaan toteuttaa huonontamatta kehitysikäisten lasten ja nuorten psykiatristen hoitopalvelujen laatua. Yhtenäisen kehityspsykiatrisen tutkimustiedon karttuminen päinvastoin johtaisi tulevaisuudessa hoidon laadun kohenemiseen. Tämä edellyttää, että yhdistetyn (laajentuvan) erikoisalan yliopistollisista opettajaresursseista huolehditaan siten, että erikoislääkärikoulutus takaa riittävät teoreettiset ja
käytännölliset tiedot ja taidot lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoisalalla. Samaten on huolehdittava siitä, etteivät lapsille ja nuorille nyt olemassa olevan psykiatrisen palvelujärjestelmän resurssit vähene. Tämä on erityisen merkityksellistä, koska mm WHO:n mukaan lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöt ovat yksi suurimmista uhista hyvinvoinnillemme.
Lastenpsykiatrian erikoislääkäreiltä ja alalle erikostuvilta kysyttäessä valtaosa vastaajista (alle puolet kyselyn saaneista) oli valmis pitäytymään nykyisessä kahden erikoisalan käytännössä. Tästä huolimatta yhdistyksen johtokunta pitää yhdistettyä lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoisalaa tulevaisuuden kannalta parempana vaihtoehtona, koska erikoisalojen yhdistäminen tuottaa kansainvälisen kehityksen mukaisen ja riittävän suuren erikoisalan. Nykyisten erikoisalojen yhdistäminen mahdollistaa vahvempien kansallisten erikoisalayksiköiden syntymisen, mikä parantaa opetus- ja tutkimusedellytyksiä ja mahdollistaa monitieteisen verkostoitumisen ja edesauttaa näin nykyaikaisen mielenterveystutkimuksen kehittymistä maassamme. Nykytiedon mukaan nuoruusiän syrjäytymiskehitys alkaa raskausaikana tai varhaislapsuudessa jo ennen kouluikää ja ainakin puolet aikuisten mielenterveyshäiriöistä on jatkoa lapsuuden ja nuoruuden häiriöille.
OKM:n ehdotuksessa kyse on yliopistollisesta tutkinnosta - erikoislääkäriksi kouluttamisesta ja kouluttautumisesta. Suomalaisen lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoisalan tulee integroitua kansainväliseen kehitykseen, jonka pohjalla on tieteellinen tutkimustieto.
Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen käsityksen mukaan OKM:n esitys lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoisalan muodostamisesta on perusteltu ja tarpeellinen.
Professori Jorma Piha
yhdistyksen puheenjohtaja
Erikoislääkäri Krista Mykrä-Haapanen yhdistyksen sihteeri