Lastenpsykiatrian ylilääkäreiden ja professorien kokouksen ehdotukset Terveydenhoitolain muutosesitykseen
Suomen lääkäriliiton hallitukselle
Suomen lastenpsykiatrian professoreiden ja ylilääkäreiden kokous 10.10.2008 Porissa keskusteli Terveydenhoitolain muutosesityksestä ja päätti esittää muutosehdotuksen lakiluonnokseen ehdottaen, että se voitaisiin sisällyttää Suomen lääkäriliiton lausuntoon. Kokoukseen osallistui myös lastenpsykiatrien alaosaston pj Hannu Westerinen, joka on terveyspoliittisen valiokunnan jäsen ja valiokunnan edellisessä kokouksessa sopi pj Saarnin kanssa tämän kirjelmän toimittamisesta 20.10.2008 mennessä.
Lastenpsykiatrian professorit ja ylilääkärit esittävät, että neuvolapalveluita ja kouluterveydenhuoltoa koskeviin pykäliin (29 ja 30) tehdään seuraavat muutokset (taulukko 1).
Perusteina muutostarpeelle todetaan seuraavaa:
• vertailtaessa näitä kahta pykälää muodostuu sellainen kuva ikään kuin neuvolaikäisten osalta perhekeskeinen työ olisi tarpeellista, mutta lapsen tultua kouluikään tällaista ei enää tarvittaisikaan – lastenpsykiatrian näkemyksen mukaan rajapyykki on keinotekoinen ja haitallinen ja perhekeskeistä yhteistyötyöotetta tarvitaan erityisesti kouluterveydenhuollossa • kahden pykälän vertailussa ilmenee myös se ero, että neuvolassa seurataan lapsen kasvua ja kehitystä, mutta kouluterveydenhuollon kohdalla kasvun ja kehityksen seuraamista ei enää mainita – kuitenkin juuri kouluiässä tapahtuu hyvin merkittäviä psykososiaalisen kehityksen vaiheita (fyysistä kasvua kouluterveydenhuollossa seurataankin) ja kehityksellinen näkökulma on siksi edelleen välttämätön • koulumaailmassa on välttämätöntä tehostaa sekä ehkäisevää mielenterveystyötä että todettujen ongelmien perustasoista hoitoa – lakiesitys painottaa liian yksipuolisesti terveystarkastuksia • pohdittaessa missä parhaiten on edistettävissä perustasoista lasten- ja nuorisopsykiatriaa (joka nykyisin on hyvin vajavaisesti kehittynyt ja painopiste liiaksi erikoissairaanhoidon palveluissa), on yksi luonnollinen vastaus juuri kouluympäristö • opettajien näkemys lasten yhä lisääntyneistä psyykkisen kehityksen ongelmista edellyttää paljon nykyistä voimakkaampaa panostusta niin resurssien kuin toimintatapojen osalta • koulumaailma tarjoaa hyvän toimintaympäristön varttuvan lapsen psyykkisen kehityksen tukemiselle, kun monipuolisia kasvun suuntaisia haasteita on tarjolla – sekä erilaisia toimintoja että sosiaalisia suhteita • koulussa tarjottavat eriasteiset tuet voidaan suoraan suunnata tukemaan oppilaan sosiaalista integroitumista, kun taas esimerkiksi erikoissairaanhoidon ongelmana on mm. ryhmämuotoisen kuntoutuksen mahdollisuuksien puuttuminen, vaikka sellaisen hyödyllisyydestä on paljon näyttöä • neuvolapalveluiden kohdalla todetaan selkeästi verkostoitumisen tarve (”Neuvolapalvelut tulee järjestää yhteistyössä muiden kunnan, yhteistoiminta-alueen tai terveyspiirin alueella lapsiperhetyötä tekevien kanssa.”), mutta ilmaista tämän vieläkin laajemmin: ”… neuvolaikäisten fyysistä ja psykososiaalista hyvinvointia tukevien tahojen ja tarvittaessa aikuisten päihde- ja mielenterveyspalveluiden kanssa” • analogisesti edellisen kanssa on myös kouluikäisten kohdalla todettava tällaisen verkostoitumisen välttämättömyys, minkä erilaiset kasvatusyhteistyöhankkeet ovat osoittaneet • perustason toiminnalle tulisi olla ominaista juuri yhteistyö, sekä pedagoginen että terveydenhuollollinen kodin ja koulun kesken ja laajemmin eri kotien ja ympäröivän yhteiskunnan kesken.
Kunnioittavasti
Vantaalla 20.10.2008
Hannu Westerinen
Taulukko 1. Lastenpsykiatrian professoreiden ja ylilääkäreiden muutosehdotukset lakiesitykseen.