Suomen lastenpsykiatriyhdistyksen lausunto
Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen. Toimintaohjelma 2007-2010.
Suomen Lastenpsykiatriyhdistykseltä on pyydetty lausuntoa koskien seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämistä. Suomen lastenpsykiatriyhdistys kiittää mahdollisuudesta tutustua laadittuun toimintaohjelmaan ja esittää kohteliaimmin kyseisestä työryhmämietinnöstä seuraavia kommentteja:
Laaja työryhmämuistio käsittelee seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä kysymyksiä laaja-alaisesti. Ohjeistuksen ilmeisenä pyrkimystä on päästä tilanteeseen, jossa seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvä toiminta on yhdenvertaista kaikille koko maassa. Myönteisenä on pidettävä, että työryhmämietinnössä on kiinnitetty huomiota myös erityisryhmien palveluihin ja niiden järjestämiseen. Suomen Lastenpsykiatriyhdistys pitää edelleen erittäin myönteisenä asiana, että työntekijöiden koulutuksen järjestämiseen kiinnitetään huomiota.
Suomen Lastenpsykiatriyhdistys näkee tärkeäksi, että keskeisiä näiden palvelujen tuottamista koskevien päätöksiä tehtäessä huomioidaan lasten ja perheiden tarvitsemien palveluiden jatkuvuus. Tärkeää vanhemmuuden tukemisen kannalta on taata mahdollisimman pitkäaikainen suhde perheen ja kunnan perusterveydenhuollon neuvolahenkilökunnan välillä. Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnalla pitää olla toimiva ja käytännöllinen yhteys perheiden laadukkaiden ja ennaltaehkäisyä toteuttamaan kykenevien palvelujen takaamiseksi.
Mietinnössä raskausajan mielenterveysongelmat on otettu esille yhtenä kokonaisuutena. Mutta koska kyseessä on laaja käsite ja lievät ongelmat ovat hyvin yleisiä, on syytä tarkentaa myös näiden osalta, mitkä mielenterveysongelmat ja minkä asteisina edellyttävät aina lähettämistä äitiyspoliklinikalle, milloin lähettäminen on suositeltavaa ja milloin harkinnanvaraista. Erityisryhmien palveluina on muistettava sekä aikuisten mielenterveyspalvelut että varhaisen vuorovaikutuksen hoitoon suunnatut lasten mielenterveyspalvelut.
On tärkeää, että mietinnössä raskaus on nostettu esille herkkänä kautena vanhemmuuteen kasvun ja varhaisen vuorovaikutuksen kannalta. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan äidin raskaudenaikaisella masennuksella ja ahdistuksella on pitkäaikainen vaikutus lapsen kehitykseen, joten äidin psyykkiseen hyvinvointiin muutoinkin kuin synnytyspelon osalta olisi kiinnittävä huomiota jo raskauden aikana.
Mietinnössä suositellaan EPDS-lomakkeen käyttöä masennusseulana synnyttäneille äidille. Mikäli masennuksen rutiininomaiseen seulontaan ryhdytään, olisi oltava valmiudet myös tutkia ja hoitaa niitä äitejä (noin 20-25%), joilla seulontatulos osoittaa todennäköistä masentuneisuutta. Huomiota tulee kiinnittää siihen, ettei seulonnasta ja sen tuloksesta koidu äideille haittaa tai psyykkistä lisäkuormitusta. Esille nousee myös kysymys siitä, että mikäli synnytyksen jälkeistä masennusta ryhdytään lapsen kehityksen riskitekijänä seulomaan rutiininomaisesti, tulisi samoin
perustein oikeastaan seuloa jo äidin raskaudenaikaista masennusta ja ahdistusta. Samoin tulisi arvioida myös isien masennusoireita, joilla myös on todettu olevan yhteyttä lapsen hyvinvointiin.
Mietinnössä viitataan, että masennus ei aina vaikuta äidin kykyyn toimia vuorovaikutuksessa, mutta toisaalta on huomioitava että vuorovaikutusongelmia voi olla vaikka äidit eivät kokisi itseään masentuneeksi. On erityisen tärkeää tunnistaa äidit, joilla on vaikeuksia solmia vastavuoroinen suhde vauvan kanssa. Nämä ongelmat voidaan havaita jo raskausaikana, jos äidin mielikuvat syntyvästä lapsesta ovat niukat tai vääristyneet. Varhaisen vuorovaikutuksen havainnointi ja hoito vaativat jatkuvaa suhdetta työntekijän ja asiakasperheen välillä.
Mietinnössä käsitellään lyhyehkösti seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön tutkimuksia sekä mielenterveyspalveluja seksuaalista väkivallasta ja riistosta kärsineille. Tällä hetkellä lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkimukset toteutuvat pääasiallisesti STAKESin laatiman ohjeistuksen mukaisesti. Erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa koettu seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö ovat psyykkisesti haavoittavia ja riittävien psykoterapeuttisten hoitojen takaaminen tälle kohderyhmälle olisi erityisen tarpeellista. Suomen Lastenpsykiatriyhdistys esittää, että toimintaohjelma sisältäisi tarkemman suunnitelman myös lasten palvelujen kehittämistyöstä. Toimintaohjelman toimeenpanoa koskevassa osassa olisi syytä ottaa erityisesti esille lasten tarvitsemien palvelujen järjestäminen.
Tutkimusta käsittelevään osioon tulisi lisätä sekä aikuispsykiatrian että lastenpsykiatrian alalla tehtävä tutkimustyö. Suomessa on tutkittu sekä raskauden aikaista että synnytyksen jälkeistä masennusta ja niiden vaikutusta varhaiseen vuorovaikutukseen. Esille nostetuista tutkimusaiheista monet antavat haasteen tutkimusyhteistyöhön eri erikoisalojen välillä jatkossa.
Varhaisen vuorovaikutuksen hoito on perusterveydenhuollon ja monen erikoisalan yhteistyötä vaativaa ja myös siihen tarvitaan hoitoketjujen rakentamista siten että sekä raskauden aikainen, synnytyksen jälkeinen että myöhempi hoidon tarve huomioitaisiin ja intensiivistä tukea tarvitsevat perheet ohjattaisiin hoidon piiriin mahdollisimman varhain.
Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen puolesta
Kirsti Kumpulainen, Professori, Lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri
Yhdistyksen puheenjohtaja
Kaarina Kemppinen, LL, Lastenpsykiatrian erikoislääkäri
Yhdistyksen sihteeri